SYNTYSEUDUILLA.
Oi terve, vanhat tuttavat, Lapsuuden leikkimaisemat Ja ahot armahimmat! Ja humisevat hongikot Ja hymyävät koivikot Ja rannat rakkahimmat!
Myös terve, pieni puronen, Ja lähde niittynorosen Ja nurmet nuokkuvaiset! Ja vuori vahva sammalpää Ja kaikki: terve! Tervehtää Ma tahdon, tuttavaiset.
Kyll' ennen entisaikana, Kyll' ennen piennä poikana Luonanne iloelin, Aholle kun ma lampaita Ajoin ja kuljin kankaita, Lehdoissa samoelin.
Jos päiv' ol' kuuma, hentohon Lahdelman syliin ventohon Kuin sorsa kävin uimaan. Ja lähtehestä vettä join Ja purosehen myllyt loin Mä pyörintähän huimaan.
Oi nurmet! Kukillanne sain Mä päätän' ynnä kauloain Piteä purppuroissa. Ja vuor' — sä olit linnana, Mä kuningas sen mahtava… Ah! ajat ne on poissa…
Niin — ol' ne ajat armahat, Ei surut synkät, karvahat Soaisseet taivastani: Ol' rinta raitis, viaton Ja sydän puhdas saastaton — En tiennyt vaivastani…
Mut kaikki ne on mennehet, Kaikk' onpi elon melskehet Moniksi muutellunna — Nyt sielu iloaan vain luo, Kun muisto milloin sitä juo, Mi onpi kadonnunna…
ARKALASSA.
Mä luulin Karjalata kolkommaksi Ja kuivaks' autioksi kankahaksi, Joss' ainoastaan kasvaa honka vois, Mut laaksoin lehdot eivät vihannois.