— Mittees syytä sinulla on siitä sähköö ja sähkövalloo suuttuva? Kaekkihaa siinä tapahtu sinun äkkinäesyyves tähe. Mut jahka soat sähkövalon ommaa kottiis, niin opit sitä käsittelemää ja näkemää, miten suur hyöty ja mukavuus siitä on: ei tarvihe lamppuja eikä tuettuloeta, eikä muuta ku napsauttaa, niin kyllä valloo tulloo.
— No, mut ku minä napsauti, niin pahhuus sammuva tupsaht.
— Oesitpas napsauttanna toese kerra, se oes toas syttynnä. Mut ei sen sähkön hyöty sovi yksinää valloo, sillä lisäks soahaa voemookii, niin että sen voemalla puejjaa riihet ja sahataa halot ja vielä monet muut työt suoritettaa. Kumpa nyt voan kyläkunta ymmärtäs tarttuva asjaa kiin, niin hyvvyys oes vikana.
— Mittee? Puepko se riihet ja hakkoo halottii? No, johhaa nyt herra helepotukse antaa…
Ja ku rukkaset sattu Väkelön vieree, löe se niitä yhtee, kapsaht seisomaa ja housujaa nostelemmaa ja sano että:
— Miks ei ymmärretä, ku oekee selitettää. Ja minä lähe kulukemaa niinku Jierusalemi suutarj, sekä kujilla ja kylissä huuvvan, että ottoo sähkö, ku se meille kerta annetaa.
Ja niin läht Rinneaho isäntä yhelle suunnalle ja Väkelö toeselle suunnalle. Immeiset olj ihmeissää nähhessää Väkelön niin kovalla kiireellä kulukemassa, että sanottii sen vällii juosseennii, vaekka jotkut ei sitä pitännä totena, ne ku usko, ettei Väkelö juosta ossookkaa… Eikä kulunna ku muntamija päevijä, niin koko Myyränmäkeläeset olj sähkössä, taespa jo olla semmoesijjae, jotka luul sähkötullii olova palamassa ympärj kyllee…
Sinä sähköinnostukse parraana aekana sattu Jussi Suksine mänemää käymää Väkelön talossa. Siellä tietyst tulj sähköstä puhe ja Väkelö nostel housujaa selitellessää, että kohta sähkö pue riihet ja hakko halottii… Se Jussi Suksine on moalimata liikuskellunna paljonnii ja tuntoo sähkövalonnii, niinku mone muunnii asjan. Huohmatessaa Väkelön sähköinnostukse se kysäes että:
— Ettäkö meinoot sähkövalon talloos hankkija?
— No, kukas ei sillon ota, ku semmoene hyvä annetaa!