— Miten monta valopistettä meinoot ottoo?
— En minä ymmärrä pisteistä mittää, minä voan otan niin paljo sähköö, että se pue riihet, hakkoo halot ja valasoo niin kirkkaast, että näkköö unessakkii…
— Mittää tuo mahtaa tulla maksamaa?
— Mit… mit… mittee? Maksamaanko? Eipä kaeketi se mittää maksa, koskapa maksusta ei ou mittää maenittu, sanottu voan, että myö sähkövalo soahaa, jos tahotaa…
— Mut eihää teällä moalimassa maksuta soaha muuta, ku kynnet sormii ja varpaesii sekä täetä paetaa. Ei, kaekista maksettava on. Jos kuetennii pylyväät otat omasta metästäs, toemitat ne paekallee ja laetat valamiiks, etkä työlles ja vaevalles palakkoo rätnee, niin ne soat ilimaseks. Mut muusta kaekesta pittää sinun lyyvvä mynttijä pöytää ja sitte valosta ja voemasta maksoo sen mukkaa, miten paljo kulutat.
— Kukas sen ossoo sannoo, minkä verran niitä kulutettaa?
— Kilovatin mukkaa valamistaja teille valloo ja voemoo antaa sekä jokkaese käyttäjän luona mittar ilimottaa kulutusmeärä.
— No, joha nyt on riena taekinassa. Tää on varmaannii sen Rinneaholaese Ametriikissa opittuja metkuja koko sähköhomma, jolla se meinoo meitä jutkauttoo. Mut eipä meitä nakkii niin narratakkaa, ku hiirijä sianlihapalasella.
Ja kysymätä, oesko Jussi Suksisella jottae erityestä asjoo ollunna, Väkelö löi rukkasijjaa yhtee, kapsaht takajaloellee, nost housujaa ja alako paenoo ovvee koht. Immeiset sae toassiisa ihmettelyaehetta, että mikä nyt on tullunna, ku Väkelö iha toenperästä juoksoo, ettei ies taho muestoo nostoo housujaa, jotka uhkoo puota — miten sillä Väkelöllä lienöö nivuset niinku kissalla, ettei housut pysy ilima alituesta nostamista… Näestä ihmettelyestä ei se Väkelö mittää tiennä, voan männä huuhto asumuksesta asumuksee ja jok'ikisessä paekassa sano, että:
— Nyt meille meinataa tehhä oekee Ametriiki jutku! Kahtokeepas, ei sitä sähkövalloo ja voemoo iliman eistä soahakkaa, voan siitä tulloo niin suuret maksut, että meiltä männöö rahat, kukkarot ja napit voatteista. Ja ku vielä pittää kustantoo erityene virkamies, jolla on niin kummalline nim, ku Kilovatti, sekä sitte lisäks mittar vae liekkö se iisnyör, joka pittää kottiisa ottoo… Entäs ku on kaekenmoesia pisteitä ja rikkuja, joesta pittää rahhoo pulittoo… Ei, siihe kirnuu en aenakaa minä hyppee! Ja hittojakos myö sillä valolla ja voemalla tehhäänkää? Teällähää korkeella mäillä myö ensiks oamusella aurinko nähhää ja viimmeks iltasella, ku kesä on korreimmillaa. Eikä toas talavella ou kiirettä meskuu ja pakkasee: moata pötköttää sängyssää päevästä päevää sekä omalla voemalla tekköö työtä sitä mukkoo ku jaksaa. Pitääköö Kilovatti sähkövalosa ja -voemasa, koska siitä maksu voajitaa. Minun kottiin sitä ei oteta, ku vasta tuhanne vuen peästä.