— No, minkälaese —?
— Minä näe miehe, jolla olj kaks peukalota.
— Mikäs ihme taekka luonnon oekku tuo on? Onhaa tuolla teijjä renk-Matillae, joka tuolla pellolla kyntää, kaks peukalota.
— No, mitenkäs se voe olla mahollista, etten minä ou sitä huohmanna, vaekka Matti on meillä ollunna monta vuotta? Ei, kyllä se on nyt hetj soatava seleville.
Ja rovast aukas ikkuna ja hoehki Mattija tulemaa sissää. Mut se Matti olj huonokuulone, eikä sattunna kartanolle päe kahtomaa, että oes viittiloemise älynnä. Rovast olj nii kovast asjaan innostunna, että peätti lähtee kynnöspellolle kahtomaa ja tahto nuore lukkari tulemaa matkassaa. Siinä ku kaksissa miehi mäntii Matin luo, tuns rovast olovasa väsyksissä matkastaa. Mut ku kerra tulj lähetyks, niin — akka tieltä keäntyköö.
Matti käskettii sitte pyssäyttämmää hevosesa ja rovast sano, että:
— Tuo nuorj lukkarj ties kertoo, että Matilla on kaks peukalota. Onkos se totta?
Ja Matti kahto vakavast rovastii, nost ensin toese ja sitte toese kätesä ja vastas, että:
— Tottahaa se on. Tässä käessä on yks ja tässä toesessa toene peukalo.
Rovast roapas korvallistaa ja tuummas, että: