— Hartae halun on täyttee enon tahto teijjä täyvvelliseks tyytyväesyyveks.
— Hauskoo kuulla. Mut outkos sinä hankkinna kävelykepi itelles ja sormikkaat?
— Kyllä mulla ne jo on valamiina, vastas Kust-herra ilosest, se ku luul, että ne kuuluu "virkapukkuu".
— Onkos sulla myössii hevone ja koerra?
— On, hyvä eno. Mut se hevone ei ou vielä mikkää syöttiläs, eikä ou…
— Elä ou milläskää. Minähää ymmärrä, ettet sin ou voenna moalimankuuluva hevosta ja koerroo hankkijakkaa. Mut sitä min en ymmärrä, mittee sunlaeses mies hevosella ja koerralla tekköö. Ja yhtä tarpeettomat ne on sormikkaat ja kävelykeppikii. Ku minä ite elämänurroo alotin, saen laenakengät jalakaan männessän pyrkimää lattijanlakasijaks kauppijas Röystii. Mut mulla olj halu oppija työhö, eikä ylypeilemmää. Otappas sinä enostas esmerkki ja eskuva. Ja ku sanot hartaasta halusta tahtovas mun mieltän nouvvattoo, niin mäne nyt kohta myömää sormikkaas, kävelykeppis, koerras ja hevoses. Tule sitte mulle ilimottammaa, ku kauppamatkas out suorittanna. Kas niin! Kust-herra läht kauppamatkallee, eikä nenä ollunna pystyssä konttuorissa, eikä muuvvallakkaa.
SYKSYILLA VIETTO VANAHAA AEKAA.
Ne olj kokkoontunna syksyiltoosa viettämää kauppijaa kottii ja aekasa kuluks ne pelas korttija. Ku niistä ei ykskää ollunna korttihuejjarija, niin ne pelas voan lysti peälle "Mustoo-Pekkoo", "Mylly-Mattija" ja "Viimmestä tikkijä" sekä mueta "vijattomia pelijä". Neljä miestä niitä olj, nimittäe: kauppijas, opettaja, joka olj ottanna eron virastaa ja ruvenna moanviljelijäks, moanmittarinapulaene ja jahtvout eli huutsusriivalj. Hyvi ne toesesa tuns ja osas pittee silimällä, ettei kukkaa soanna venaruutta tehä. Ja ku semmoesta kuetennii tapahtu, annettii siinä pistoksia ja monen monta verratonta sanasutkausta peästettii — hyvässä yetävyyvvessä ja sovussa, joskohta lie vällii sisuksia kaevellunnae.
Pelj kuetennii keskeyty, ku postista tuotii sanomalehet, joehe jokkaene tarraatu kiin, nähhäksee, mittee moalimassa on tapahtunna. Vähä aejja perästä kauppijas ojens opettajalle lehe ja sano, että:
— Luveppas sinä tuosta, mittee "Uuvve Suomettare Matti" toas kirjuttaa.