GORELLO (mennessään, Nooralle.) Vaimon kieli käärmeen kieli!
NOORA (säikähtyy).
PAOLA. Minulleko lemmen iloa? Kuinka kummalliselta se soi!
Lionardo-parka!
NOORA (viivyskellen). Miksi Lionardon hyljäät? Hän kuitenkin rakastaa sinua hellästi. Pian isäsi valkoinen pää vaipuu hautaan, sinä jäät orvoksi, mutta Lionardon morsiamena…
PAOLA. Isäni kuoltua olen Jumalan morsian.
NOORA. Menisitkö luostariin? Ja miksi?
PAOLA. Sieluni on kätkettynä hautaan; miksei ruumistani voisi luostariin kätkeä?
NOORA. Olet vielä nuori. Kyllä sinulle vielä onnen kukka kasvaa.
PAOLA. Kuulehan, äitikulta, sanon sulle, mitä en ole ilmaissut kellekään, tuskin itselleni; kuule, mutta älä kummastele, älä kysy! Muistatko että puoli vuotta sitten jouduin vihollisten käsiin?
NOORA. Silloin kuin Lionardo urhoollisesti pelasti sinut ja tappoi heidän päällikkönsä?