PAOLA. Rakkautemme hylkäsit! Nyt olemme vihityt, ja jos tahdot vainoasi jatkaa, niin seuraa meitä! (Pistää tikarin rintaansa.) Manfred! (Kuolee.)
EZZELINO. Poikani, rakas poikani!
NOORA. Jumalassa on oikeus! Nyt riemuitse voitostasi! (Vaipuu itkien
PAOLAN ruumiin päälle.) Paola!
II
KERTOMUKSET
BELSAZARIN PIDOT.
Onko mitään komeampaa, kuin Babylon, tuo itämaiden ruhtinatar, joka kylpee jalkojaan hopeanhohtoisessa Eufrat-joessa? Maat ja meret maksavat hänelle veroa, sillä laivoillaan ja karavaaneillaan hän vallitsee kumpaakin. Onko ketään mahtavampaa, kuin sen hallitsija Belsazar, kuningasten kuningas, jonka silmäniskua Aasian ruhtinaat vapisevat ja jonka jalka tallaa sen kansoja kuin tomua? Vain yksi vihollinen vielä rohkenee uljaana Belsazaria vastustaa — Kores, Persialaisten kuningas — mutta pian Babylonin lukemattomat sotajoukot hänetkin ja hänen köyhän paimenkansansa kukistavat. Ja ylpeänä Belsazar valmistelee voittojuhlia ylimäisilleen, päälliköille ja sotureille.
Tuhannet tulisoihdut, lukemattomiin kiiltokiviin heijastuen, loivat kuninkaalliseen saliin ihmeellistä, kirjavaa valoa. Pitkin valkoisia marmoriseiniä loikuivat purppurapeittoisilla penkeillä soturit, ja heidän edessään oli kauniita nuoria poikia, jotka polvistuen tarjosivat heille mehukkaita hedelmiä, vaahtoilevia viinejä. Hillimätön ilo valtasi kaikkien mielet, myrskyisellä ihastusnaurulla palkittiin jokaista, joka irstaisuudella ja ilveillä koetti huvittaa raakoja tovereitansa.
Salin keskellä keijuilivat hekumallisissa tansseissa mustasilmäiset orjattaret, niinkuin kevät-tuulen tuudittelemat kukat. Toisia tyttöjä seisoi tanssivien ympärillä, säestäen heidän hempeitä liikkeitään pauhaavilla symbaaleilla ja helisevillä huiluilla. Tulisemmin kuin soihdut säihkyivät orjattarien silmät, — enemmän kuin viinit ne kiihoittivat miesten mieliä.
Mutta salin perällä istui kultaistuimella itse kuningas. Tämä raivokas ilo miellytti häntä, vaikkei siitä jälkeäkään näkynyt hänen synkeässä muodossaan. Laihat kellertävät kasvot olivat niinkuin kamala arvoitus, eikä rohkeinkaan soturi tohtinut kohdata hänen terävän silmänsä leimausta.