THERESIA.
Niin, Miguel, sen sa ansaitset, sen tiedän.
Sisaren lemmen sulle suon, ma äiti
Sinulle olen — mut en lemmitty.
LAFOENS.
Pyhimys ystävyyttäs kadehtisi.
(Syrjään.)
Mut ennen soisin, että hän mua vihais.
THERESIA.
Sua ystävänä rakastan, Lafoens;
Ylevä olet, vakaa, hovin vilppiin
Ja ajan epäuskoon eksymätön.
Mun sydämmeni korkein olis toivo
Sua nähdä suurena, — niin suurena
Ja kaunistettuna niin kunnialla,
Ett' itse oisin rinnallasi tyhjä.
Ken tuntee syvemmin, sun rakkautes
Vai minun ystävyyteni, nyt sano?
(LAFOENS suutelee kiihkeästi hänen kurotettua kättään, mitään vastaamatta.)
Levoton olet. — Mitä miehestä
On yksi nainen. Hälle maa on avoin.
LAFOENS.
Niin, sittenkun sa taivaan multa suljit.