POMBAL. En ole ajatellutkaan lähteä Lissaboniin.
ELVAS. Jumalan kiitos! Hyvästi! (Menee.)
POMBAL. Mitä tämä tietää? Hän on muutamia aikoja karttanut seuraani, ja nyt tämä äkkinäinen levottomuus! (Soittaa. Lakeija tulee.) Onko hänen majesteettinsa ollut täällä?
LAKEIJA. Hänen majesteettinsa lähti äsken kamariherra Texeiran kanssa Lissaboniin. Muuten on teidän ylhäisyytenne entinen sihteeri, José, täällä ja odottaa…
POMBAL. Haa! José! Tuo heti hänet tänne! (Lakeija menee.) Taaskin yksi noita lukemattomia lemmenseikkailuja, jotka turmelevat hänen ruumiinsa, niinkuin ovat turmelleet hänen sielunsakin.
KOLMAS KOHTAUS.
POMBAL. JOSÉ.
POMBAL. Oletko saanut ilmi mitään?
JOSÉ. Olen. Epäluulonne oli oikeutettu. Koko sovinto oli vain ilveilyä, jotta voisivat teitä sitä helpommin pettää.
POMBAL. Se on vähemmän tärkeää, — mutta jesuiitat? —