BEATRICE. On.
ELVAS. Haa! Kamala valo alkaa silmissäni koittaa. (Josélle.)
Kunniaton konna!
JOSÉ. Olen liian ylevä loukkaantuakseni isänmaan-petturin solvauksesta, — olen päinvastoin ylpeä siitä.
BEATRICE (Elvasille). Mikä johtuukaan mieleesi? Isäni suuresti luottaa tähän mieheen. (Josélle.) José, olimmehan ennen ystäviä. Koeta sinäkin puolestasi saada isääni uskomaan, että puolisoni on viaton siihen rikokseen, josta häntä on syytetty. Koetamme yhdessä käyttää vaikutusvoimaamme hänen pelastuksekseen.
JOSÉ (kuivasti). En ole vielä koskaan puoltanut herrani vihamiehiä. Muuten tekin, herttuatar, suvaitkaa pitää kiirettä, jos aiotte pelastaa puolisonne, sillä —
BEATRICE. Miksi ette jatka? Tuossa piilee jotakin hirvittävää. José, puhu! Oi, rukoilen sinua, puhu!
ELVAS. Haa! Tuo pidätetty lause sisältää minun tuomioni.
JOSÉ. Itse sen sanoitte. Aioin säästää teitä, mutta nyt, kun näytätte sen tietävän, ei minun ole tarvis pitää sitä salassa.
ELVAS ja BEATRICE. Ja mitä säätää se tuomio?
JOSÉ. Kuoleman.