BEATRICE. Minun täytyy mennä isäni luo. Hän ei voi sallia että tämä kauheus tapahtuu.
ELVAS. Älä mene! Oi, älä mene! Tahdon niin likistyä sinuun kiinni, ett'eivät voi meitä toisistamme irroittaa, vaan, säästääkseen sinua, heidän täytyy säästää minutkin.
LINNANPÄÄLLIKKÖ (astuen sisään sivuovesta). Anteeksi, rouva herttuatar, mutta se aika, minkä puolisonne sai luvan olla täällä, on nyt lopussa. Teidän täytyy palata, herttua, vankeuteenne.
ELVAS. Hyvä Jumala! Meidän pitää siis erota! No niin! Mene Beatrice, mene, pelasta henkeni. Madonna suokoon sinulle voimia taivuttaa isääsi!
BEATRICE. O, toivon parahinta. Muotoileehan pehmyt vesikin kovaa kalliota, — eikö siis kyynelten voima vielä enemmän liikuttaisi taipuisaa ihmissydäntä? Ensin kuitenkin riennän äitini luo, että hänkin rukoilisi yhdessä kanssani. Isäni kuuntelee paljo hänen neuvojaan.
ELVAS. O, kun sinä menet, niin tulee yö! (Menee linnanpäällikön saattamana.)
NELJÄS KOHTAUS.
THERESIA (tulee), BEATRICE.
THERESIA (tervehtii kylmästi Beatricea; syrjään). Pombalin tytär!
BEATRICE (syrjään). Mitä tekee täällä tuo ylpeä ja kylmä nainen? (Kääntyy päin ja tervehtii kankeasti. Theresia huomaa hänen kärsimyksensä ja itkettyneet kasvonsa.)