VIIDES KOHTAUS.
POMBAL. THERESIA.
POMBAL. Aina sama uppiniskaisuus! Ei, hänen kanssaan ei voi tulla toimeen. (Huomaa Theresian.) Aveiron herttuatar!
THERESIA. Huhuja on liikkeellä, joiden vahvistuksen tahdon kuulla teidän suustanne. Onko tuomio langennut?
POMBAL. On, ja se kuuluu: kuolema kaikille.
THERESIA. Lafoensinko herttualle myöskin?
POMBAL. Niin. Mistä syystä teidät säästettiin, sen te tiedätte. Kuitenkin näyttää siltä, kuin kuningas aikoisi kieltää teiltä suojeluksensa, sillä hän on käskenyt, että teidät vielä tänä iltana on saatettava Maria de la Conceptionin luostariin.
THERESIA (syrjään). Voimaa! Voimaa! Vaikka sydän katkeaisikin! O, pois kaikki heikkous hänen näkyvissään! (Ääneen.) Ja te rohkenette tehdä väkivaltaa kuninkaan omalle veljelle?
POMBAL. Olisin mielelläni pelastanut hänet, sillä hän on jalo nuorukainen, jota en pelkää; mutta kuninkaan oikeutettu viha vaati, että oikeus oli tapahtuva.
THERESIA. Olemme vihamiehiä, — minä en tahtoisi viekastella teitä ystävänä, vaikka sillä voisinkin pelastaa henkeni. Mutta seison tässä, ihmisenä ihmistä vastassa, ja teidän pitää vastata minulle. Voiko Lafoensin herttuan pelastaa suurin uhraus minun puoleltani, omaisuuteni, henkeni? Sanokaa totuus! Rukoilen teitä kautta tyttärenne pään.