POMBAL. Ei!
THERESIA (menehtyneenä). Hyvä! — Teen siis teon ennen kuulumattoman.
(Polvistuu POMBALIN eteen.) Pelastakaa hänet!
POMBAL. Minä en taistele naisia vastaan. Siis jos voisin, niin mielelläni suostuisin pyyntöönne, mutta oikeus ja kuningas vaativat tuomion täyttämistä. (Menee.)
THERESIA (yksin, murtuneena). Ah! (Äkkiä karaten pystyyn, pontevasti.)
On vielä yksi keino, millä pelastaa hänet. (Poistuu kiireesti.)
KUUDES KOHTAUS.
(Näyttämönmuutos. Kabinetti kuninkaan linnassa Belemissä.
Sama sisustus kuin toisessa näytöksessä.)
POMBAL. JOSÉ.
POMBAL (huomaa pöydällä kirjeen). Sotaviskaalilta, Mirandan markiisilta. Vai niin! (Lukee.) Hän pyytää eroaan. (Kirjoittaa päälle.) Myönnetään. Hän panee vastalauseen Tavora-suvun vääryyttä vastaan. Pankoon vain! Nuo kuivettuneet lakimiehet eivät milloinkaan käsitä, että asia on oikea, vaikk'ei sitä ole vanhoissa pergamenttikääröissä. (Josélle.) Onko kuriiri jo tullut Roomasta?
JOSÉ. On. Kardinaali Aqvaviva on määrätty paaviksi Benedict-vainajan jälkeen. Hän on omin käsin kirjoittanut tämän kirjeen kaikkein uskovaisimmalle majesteetille.
POMBAL. (Lukee kirjeen.) Haa! Hän uskaltaa uhotella. Sitä odotinkin. Me vastaamme, — ei sanoilla, vaan teoilla, niin että hänen laho istuimensa vapisee. Jos Rooma ei suostu meidän ehdotuksiimme, — no niin, voimmehan olla ilman Roomaa. Paavinistuin koettaa pelastaa nuo tuomitut jesuiitat; ja kuitenkin se lopulta vielä tulee antamaan suosituksensa niiden karkoittamiseen. Aavistan sitä.