POMBAL ja ELVAS. Aveiron?
JOSÉ. Herttuatar julisti että, ammutkoot vaikka palatsin raunioiksi, hän ei luovuta pakolaista; mutta samassa tuli herttua isänsä kanssa palatsiin, ja hänen käskystään pater luovutettiin.
POMBAL (syrjään). Sovintohan silloin olisi enemmän kuin korupuhetta.
(Ääneen). Kuka nuo uutiset on tänne tuonut?
JOSÉ. Henkivartioston päällikkö, Marialvo. Hän odottaa teidän ylhäisyytenne käskyä, miten vangin kanssa on meneteltävä.
POMBAL. Hän vietäköön S:t Julianin linnaan!
JOSÉ (ilkkuen). S:t Julianiin!
ELVAS. Mahdotonta! Siellähän halvimmat pahantekijät istuvat vankina.
BEATRICE. Ajattele, isä, tuo sokaistu raukka on yhdeksänkymmenvuotias.
POMBAL. Sanani pysyy. Kansa nähköön, että rankaiseva käteni saavuttaa rikoksen, vaikka se verhoutuisikin tekohurskauden naamariin. Muutoin kaikkiin kaupungin vartioihin lisättäköön vartijoita toinen verta. Tänä iltana palaan takaisin Lissaboniin. (JOSÉ aikoo mennä.) Jää tänne! Tahdon itse puhutella päällikköä. Sitte minulla on sinulle jotakin sanottavaa. (Menee.)
ELVAS. S:t. Julianin linnaan! Mikä tarpeeton ankaruus! Beatrice, sinä et saa sitä sallia. Sinun pitää häntä rukouksillasi taivuttaa. Tuoko mies, jota koko Portugal kunnioittaa pyhimyksenä, törkeimpäin pahantekijäin kanssa yhteen! Vereni tuo panee kuohumaan. Saattaako isäsi sinua vastustaa, kun haastat oikeuden nimessä?