(Joku kuuluu tulevan. THERESIA painaa tulisesti kättään poveansa vastaan.)
Ah! hetkeks vainko unhon unelmaa?
KAMARINEITSYT (tulee sisään). Lafoensin herttua vaatii kiihkeästi päästä puheillenne. Anteeksi, mutta hän pakotti minua ilmoituttamaan itseään.
THERESIA. Haa! Saata herttua heti tänne!
KAMARINEITSYT (ilkeästi). Mutta kuningas voisi —
THERESIA. Mene! (Syrjään.) Palkkapalvelijani rohkenee tuota sanoa minun kuulteni, — ja minun — oi, häpeä! — täytyy luoda silmäni maahan. (Kamarineitsyt menee.) Miguel siis on vapaa! Minä voin siis kuolla: — kuolla! Mikä taivaallinen ajatus! — Kuolla ehkä niin, että viimeinen henkäykseni kuiskaa hänen korvaansa, kuinka äärettömästi häntä rakastan.
KUUDES KOHTAUS.
THERESIA. LAFOENS.
THERESIA (menee iloisesti häntä vastaan).
Olet vapaa siis!