Niin, myrkky vaikuttaa. Mua pitele!
Syvälle suo mun katsella sun silmiis,
Sun mustain silmäis valotaivaaseen,
Niit' että muisteleisin haudan yössä.
(Haikeasti). Ah!
LAFOENS.
Pyhimys kallis, armain, sinä kärsit.
THERESIA (raukeasti).
Vie minut balkongille, että vielä,
ennenkuin kuolen, maani näkisin,
Mun kalliin isänmaani kauneudessaan.
Pois sieluni nyt liitää rauhass' yön,
Kuin siunaus — niin, kuin rukous taivaan puoleen
Sun — kansani — ja maani edestä.
(THERESIA ja LAFOENS menevät balkongille. Hienoa juhlallista soittoa, joka kuvaa THERESIAN kuolemaa. Näyttämö on hetken aikaa tyhjänä, sitten LAFOENS palajaa.)
LAFOENS.
Ruumist' en tahdo nähdä. Mulle yhä
Theresia jalo, kaunis elää. Minä
Vain kuollut oon — mut kohta minäi elän.
(Juo myrkyn jäännöksen.)