"Roisto!" huusin ja annoin kolmannen iskun kaupantekijäisiksi.
Huijari tointui hämmästyksestään.
"Mitä tämä merkitsee! Tässä maassa on laki ja oikeus."
"Valitettavasti ei ole lakia ja oikeutta huijareita ja naisten häväisijöitä vastaan", sanoin minä ja tartuin Katrin käsivarteen.
"Juttu jatkuu raastuvanoikeudessa!" sanoi huijari ja haki lakkinsa katuojasta.
"Sitä minä sydämeni pohjasta toivon."
Ja me lähdimme. Tultuamme jonkun matkaa päähän kääntyi Katri ja jäi synkkänä katsomaan. Hänen näkyi olevan mahdoton käsittää, että meidän oli iäksi jätettävä kotimme, jossa olimme niin paljon suurta uneksineet. Ja suuret kyynelkarpalot putoilivat pitkin hänen laihtuneita, kalpeita poskiaan.
"Elä itke, armaani! Jumala kyllä auttaa meitä. Rakkaus rakensi kodin — ja rakkautemme on meillä jälellä", koetin lohduttaa onnetonta, itsekin taistellen itkua vastaan.
Hän pyyhki silmiään ja sanoi kyyneltensä takaa hymyillen:
"Rakkaus meille jäi — kaikki muu on riistetty."