Mutta yhä katkerampana hän vastasi:
"Miksi eno meni kertomaan sitä?"
"Sen vuoksi että tahdoin paljastaa hänen oikean luonteensa. Ei, Sirkka rakas, pyyhi sinä kyyneleesi ja kiitä Jumalaa, että pelastuit vaarasta joutua huonon miehen vaimoksi."
"Hän…ei ole huono. Voi, voi, minua onnetonta! Mitä minusta nyt tulee!"
Ja hän alkoi uudelleen itkeä. Jätin hänet, sillä olin varma, että hän huomenna katselisi asioita toisessa valossa.
Vieläkin tuli Jobin posti. Kustantajani oli hyljännyt uuden teokseni sen "raskaan tyylin ja pessimistisen maailmankatsomuksen" vuoksi. Tämä pettymys löi minut aivan lamaan.
Pienokaisemme oli sairastunut nähtävästi vilustumisesta muuttohommissa.
Katri oli kovin huolissaan ja valvoi yöt päivät sen vieressä.
* * * * *
Olin pari viime päivää hautonut kolkkoa suunnitelmaa. Karkoitin sen, mutta se palasi yhä itsepintaisempana. Minussa alkoi juurtua ajatus, että koko elämäni oli hyödytön ja ilman tarkoitusta. Olinhan saattanut itseni ja perheeni perikadon partaalle ja tuhonnut lisäksi holhottini elämän.
Kun Katrin illalla piti viedä lapsemme sairaalaan, ryhdyin panemaan päätöstäni täytäntöön. Menin ullakolle, otettuani mukaani nuoranpätkän.