"Vähät siitä, olenko hullu vai viisas, mutta nyt meillä on rahoja!"
Hän tuijotti setelitukkoon ja ravisti päätänsä.
"Ei, Kalle, vie pois rahat, mistä oletkin ne ottanut! Sinä et ole tuollaista summaa rehellisellä tavalla hankkinut."
Minun piti kertoa koko historia moneen kertaan alusta loppuun, ennenkuin sain hänet uskomaan, että todella olin madonnasta saanut rahani.
Hän lensi kuin raketti ulos ja palasi hetken päästä vetäen Sirkkaa perässään. Minä kouraisin setelitukkoa, siirsin siitä umpimähkään Sirkan eteen aimo osuuden ja sanoin:
"Tuossa on sinun perintösi! Ja siinä on kärsimyksistä! Ja tässä myötäjäisiksi, kun kerran joudut naimisiin!"
"Nythän minä saan uuden hatunkin!" riemuitsi tyttö hyppien kuin harakka.
"Saat tusinan hattuja — ettei ne aina lopussa ole", sanoin minä. "Ja sullo nyt nuottisi ja lähde ulkomaille: Pietariin, Roomaan, Parisiin, Tokioon, mihin tahansa!"
Olimme niin iloiset, ettemme muistaneet, mistä koko ilo alkunsa sai.
"Siis oli kuitenkin totta, että madonna tuottaa onnea", sanoin viimein.