"Minä kuuntelin oven raosta ja tiedän kaikki."
Minä ravistin hänet kimpustani ja sanoin:
"Tietysti sinä kuuntelit, se on selvä. No, koska olette olleet niin tyhmiä, että olette menneet rakastumaan toisiinne, niin täytyy teidän tietysti saada toisenne, vaikka tuskin uusi tyhmyys edellistä parantaa."
Ja minä otin nuorten kädet ja yhdistin ne ajatellen, että lopusta kai
Herra huolen pitää niinkuin oli pitänyt Katrista ja minustakin.
Rakastuneet menivät sivuhuoneeseen, saadakseen olla kahden kesken. Katri tuli puhumaan kihlauksesta ja häävalmistuksista. Minä sanoin, että se oli liian varhaista, ja käskin hänen mennä suohon. Hän ei kuitenkaan mennyt pitemmälle kuin keittiöön.
Mutta nyt alkoi seinän takaa kuulua naurua ja tukahtunutta läiskinää. Raotin hiljaa ovea ja huomasin, että nuoret olivat ottaneet itselleen vapauksia, jotka kuuluivat rakkauden myöhempään kehityskauteen. Yllätin heidät äkkiä, otin ankaran muodon ja sanoin:
"Vai niin, te varastatte täällä suudelmia etukäteen!"
Rakastuneet karahtivat tulipunaisiksi ja katselivat hämillään toinen lattiaan, toinen kattoon. Mutta minä jatkoin:
"Minä olin tuntenut nykyisen vaimoni viisi vuotta, eikä päähänikään pälkähtänyt suudella häntä ennen kuin olimme julkikihloissa."
"Sinä hävytön valehtelija!" torui Katri, joka huomaamattani oli hiipinyt selkäni taakse.