Herrat olivat vetäytyneet sivuhuoneeseen tupakoimaan. Tupakkaraittiina jäin nauttimaan naisseurasta, mutta iloni ei tullut pitkäaikaiseksi. Minua läheni taidemaalari Sutisen rouva, yhtä tunnettu kauneudestaan kuin purevasta kielestään. Ottaen kaikkein herttaisimman ilmeen hän kumarsi ja sanoi:
"Herraseni! Oletteko vilkaissut peiliin?"
"En. Pidän kuvastimeen kurkistelemista naisten yksinoikeutena", vastasin mielestäni purevasti.
Kuitenkin alkoi asemani tuntua kiusalliselta. Kun nainen suosittelee miehelle kuvastinta, lienee luomakunnan herralla hullusti asiat. Ajattelin pistäytyä sivuhuoneeseen, mutta suloinen rouva kysyi:
"Ettekö ole ajatellut mennä naimisiin?"
Mietin hetken ja vastasin:
"Ajatellut! Olen — ja siksi jäinkin naimattomaksi."
Viekas rouva tirkisteli minua toisella silmällään salaperäisesti hymyillen ja sanoi:
"Olisi hyvä, jos joku huolehtisi teidän ulkoasustanne!"
Tämä letkaus selvitti aseman. Jotakin oli epäkunnossa. Olinko saanut mustepilkun nenänpäähäni, oliko kaulukseni likainen, kävelikö hämähäkki selässäni?