Hän huokasi syvään, loi kyyneleiset silmänsä minuun ja sanoi:
"Me odotimme enoa hautajaisiin, mutta eno ei tullut."
"Se tuli niin odottamatta, matkakin oli pitkä, ja…"
Hän meni eteiseen, toi käsilaukkunsa, otti kirjeen ja antoi minulle.
"Äiti lähetti tämän kirjeen. Hän kirjoitti sen vähää ennen kuolemaansa."
Kirje oli kyhätty kuolevan kuumeisella, vapisevalla kädellä ja kuului:
"Rakas veljeni!
Kun joskus saat tämän, ei minua enää ole elävien joukossa. Viimeinen ajatukseni kohdistuu Sirkkaan. Hän oli ainoa lapsemme, silmäterämme. Miten jaksaa hän kulkea yksin, turvattomana elon myrskyjen läpi! Kuitenkin valitessani sinut holhoojaksi tiedän hänen kasvatuksensa joutuvan hyviin käsiin.
Hän saa itse kertoa asiastaan. Hän siirtyi koulussa seitsemännelle luokalle. Tarkoitukseni oli, että hän jatkaisi lukujaan ja siinä sivussa kehittäisi musikaalisia lahjojaan, mikäli koulutöiltä jää aikaa. Ylioppilaaksi tultuaan saa hän antautua musiikin alalle, johon hänellä on suuret lahjat ja palava halu.
Sirkan perimän omaisuuden uskon täydellä luottamuksella sinun hoitoosi. Sen pitäisi riittää, kunnes hän kykenee itse huolehtimaan toimeentulostaan. Jos Jumalan tahto on, että hän joskus joutuu avioliittoon, toivon sinun huolehtivan siitä, että hän saa kunnollisen elämänkumppanin.