En jaksa enempää. Kuolema seisoo kynnyksellä ja odottaa.
Jumala siunatkoon sinua ja rakasta tytärtäni! Viimeinen tervehdys siskoltasi
Kaarinalta."
Vaikka vaivoin saatoin pidättää kyyneleitäni, koetin hillitä liikutustani, sillä pelkäsin saattavani tytön uudestaan itkun valtaan.
Katri oli hommannut kahvit. Juodessa sanoi Sirkka matkatavaroidensa vielä olevan asemalla. Hänen oli mentävä matkailijakotiin, kunnes ehti hankkia asunnon. Katri lupasi järjestää niin, että Sirkka saisi asua luonamme siihen mennessä, vaikka meillä olikin ahdasta. Hotelli on huono koti, siellä käy kaikenlaista väkeä, — nuoren, kaupunkioloja tuntemattoman tytön ei ole hyvä sellaiseen asettua.
Kun Katri kuuli, että Sirkka tulee asettumaan kaupunkiin, sanoi hän:
"Voi, kun emme tienneet! Olisimme vuokranneet yhden huoneen lisää. Olisi ollut hauskaa, kun olisimme olleet kaikki yhdessä. Minäpä kuulustelen, eikö tässä talossa ole yksityistä huonetta vapaana."
Sirkka kiitti liikutettuna, ja Katri riensi keittiöön hommiinsa.
Neuvottelimme Sirkan opinnoista ja omaisuuden hoidosta. Hänen perintönsä teki noin kymmenentuhatta markkaa rahaa, pari velkakirjaa ja muutamia pankinosakkeita. Äiti oli toivonut, että omaisuutta pidettäisiin säästeliäästi; olisi käytettävä etupäässä korkoja. Musiikkiopistossa hän työskentelisi aluksi ylimääräisenä oppilaana, jollaisena hänellä olisi vapaus sovittaa tuntinsa kouluajan mukaan. Hänen pianiinonsa oli myyty huutokaupalla, koska sen kulettaminen olisi ollut hankalaa. Aikomus oli ostaa hänelle uusi Helsingissä.
Katri oli pannut, liikekannalle koko keittotaitonsa. Ja hyvin hänen valmisteensa vajosivat niin hyvin omaan väkeen kuin vieraaseen. Emäntä pyyteli anteeksi, ettei ollut arvannut hankkia mitään erikoista vierasta varten, ja minä katsoin sopivaksi selittää, että jos olisi osattu odottaa Sirkkaa, niin toisenmoinen juhlapöytä olisi katettu.