Hän otti rahat ja sanoi saavani osakekirjat sitte kun johtokunnan jäsenet olivat ne allekirjoittaneet. Muistin Katrin varoituksen ja vaadin kuittia. Tirehtööri sanoi, että se oli tarpeetonta rehellisten miesten kesken. Mutta kun huomautin, että olin vastuussa varoista, joita hoitamaan olin joutunut, suostui hän kirjoittamaan kuitin.
Saadessaan kuulla asiasta sanoi Sirkka liikutettuna:
"Kuinka eno on hyvä! Millä voin palkita kaiken sen vaivan ja huolenpidon!"
YHDEKSÄS LUKU.
Sirkka menee ja rakastuu silmittömästi, ja minun kasvatustaitoni tekee kuperkeikan.
Jos herra tirehtööri ei ollutkaan mikään kirjallisuuden tuntija, osoittautui hän pian ensiluokkaiseksi liikemieheksi. Hän oli oikea todistus siitä, että oikea talousnero ei kaipaa korkeampaa sivistystä, kun on vain hyvä puheenlahja ja tarvittava määrä hävyttömyyttä.
Kun yhtiön perustava kokous pidettiin, halusin minäkin olla saapuvilla. Yhtiömiehistä sanottiin useita rakennusmestareiksi. Minä pidin sitä hyvänä enteenä, koska uudesta talosta ammattimiesten käsissä tulisi kunnollinen. Puheista päättäen olivat he perillä yhtiötoimintaa koskevissa asioissa ja puhuivat asiaintuntijain tavoin vekseleistä ja kiinnityksistä. Minä olin ainoa muukalainen joukossa. En siis rohjennut pyytää puheenvuoroa, koska pelkäsin paljastavani tietämättömyyteni ja joutuvani halveksituksi. Äänestyksissä kannatin puheenjohtajaa, tirehtööriä, koska hän tuntui kaikessa tarkoittavan yhtiön parasta.
Myöhemmin huomasin, että yhtiössä oli syntymässä vastustuspuolue, vaikka se oli vähemmistönä. Enemmistö kannatti tirehtööriä, ja tämä valvoi tarkkaan, että johtokunnan jäsenet ja tilintarkastajat valittiin hänen hengenheimolaisistaan. Jos ken rohkeni olla eri mieltä, sitä hän koetti saivartelulla, pilkkanaurulla, jopa henkilökohtaisilla hyökkäyksillä musertaa. Minua ei huvittanut heittäytyä taistelun pyörteisiin. Katsoin parhaaksi antaa sananvallan ammattimiehille, koskei minun kirjallinen viisauteni ja musiikintuntemukseni tässä mitään pyhittänyt.
Kokouksesta lähdettäessä antautui tirehtööri puheisiin minun kanssani, ja se seikka nosti suuresti arvoani omissa silmissäni. Hän piti minulle vielä kerran korkean veisun yhtiömme kunniaksi. Sanoi perustaneensa kymmenittäin yhtiöitä, mutta tämä uhkasi voittaa kaikki entiset. Onnelan osakkeista maksettaisiin jonkun ajan perästä nelinkertainen nimellisarvo. Hänen osakkeistaan oli jo tarjottu enemmänkin, mutta hän ei niitä möisi hinnasta mistään. Varoitti minuakin sitä tekemästä, muutoin saisin katkerasti katua. Samalla hän huomautti, että osakemaksujen kolmas viidennes oli ensi tilassa suoritettava, sillä yhtiö tarvitsi rahoja vekseliensä lunastukseen.
Äkkiä hän muisti jotakin ja sanoi: