Vaimoni naisellinen vaisto selitti pian arvoituksen:
"Ei ole epäilystäkään. Sirkka on rakastunut, usko tai älä", vakuutti hän.
"Rakastunut! Siinä ijässä! Se olisi kauheata", pääsi minulta.
Katri nauroi:
"Ei se kauheampaa ole kuin miehenkään rakastuminen."
"On siinä ero kuin yöllä ja päivällä. Jos mies rakastuu, hoitaa hän siitä huolimatta tehtävänsä, mutta nainen kulkee ja uneksii rakastetustaan, unohtaen koko maailman. Korkeintaan hän sepustaa rakkauskirjeitä."
Huomasin Katrin alahuulesta, että hän piti tätä väitettä hirveänä loukkauksena koko naissukua kohtaan. Ajattelin jo hiukan lieventää sitä myöntämällä, että rakastunut nainen joskus lisäksi neuloo kirjoitusmaton tai palttoon nimikirjaimet sulhaselleen.
"Niin, näetkös, asia on se, että nainen ottaa alunpitäin rakkautensa syvemmältä kuin mies. Kun nainen rakastaa, hän rakastaa koko sielullaan; muu kaikki on hänelle toisarvoista. Mutta miehelle rakkaus on sivuasia", innostui Katri.
Huomasin keskustelun luistaneen pois asiasta ja palautin sen oikeille raiteille:
"Tästä asiasta riittäisi miehen ja naisen välillä kinastelua vaikka tuomiopäivään saakka. Mutta kaikissa tapauksissa on syytä olla varuillaan Sirkan suhteen, jos hän todella on saanut rakkauden houreita päähänsä."