"Isännöitsijäkö?"
"Niin. Hädin tuskin kykeni omin avuin liikkumaan."
Toinen joutui yhä enemmän ymmälle.
"Hän tuli meitä vastaan tuolla ja käveli kuin ennenkin."
Nyt oli meidän vuoromme hämmästyä. Arvoitus selvisi, kun myöhemmin kuulin, että tirehtööri nosti tapaturmavakuutusyhtiöltä korvausta "työkyvyttömyydestään" kymmenen markkaa päivältä ja että sairautta kesti viikkoja, jopa kuukausia. Siinä oli liikemiestä!
* * * * *
Edellämainittu käyntimme antoi uutta voimaa ja intoa ponnistuksiimme. Tuntui ihanalta ajatella, että joka päivä seinät kohosivat ja omakin kerroksemme pian nousisi. Iloamme eivät suuresti häirinneet ikävät viestit, joita pian alkoi kuulua työmaalta. Isännöitsijä oli joutunut erimielisyyteen työnjohtajien ja työläisten kanssa. Hän oli jo eroittanut pari kolme rakennusmestaria ja otti vihdoin itse johdon käsiinsä. Seurauksena oli, että rakennustarkastaja määräsi revittäväksi osan seinää, joka oli tehty rakennussääntöä sivuuttamalla. Se tuotti ajanhukkaa ja melkoisen tappion yhtiölle. Lopuksi puhkesi lakko sen johdosta, että isännöitsijä mielivaltaisesti eroitti työväkeä.
Sijoittaessani Sirkan rahat osakkeihin, en ollut muistanut, että hänen opintonsa nielivät paljon rahaa. Tosin oli minulla pari velkakirjaa, mutta toinen, joka sisälsi saatavan konkurssipesästä, meni mitättömäksi sen vuoksi, että olin laiminlyönyt valvonnan. Hätääntyneenä menin tirehtöörin luo ja pyysin peruuttaa viimeisen sijoitukseni. Hän nauroi ja sanoi, ettei se voinut tulla kysymykseen; kauppa oli sitova. Mutta luonnollisesti oli minulla oikeus myydä osakkeet kelle halusin ja millaisilla ehdoilla hyvänsä, vaikka kymmenkertaisesta hinnasta. Lopuksi hän ilmoitti, että minun oli ensi tilassa suoritettava osakemaksujeni neljäs viidennes, koska yhtiöllä oli lankeamassa vekseli.
Minä jouduin pahaan pulaan. Karhusin lauluoppilaitani, vaikka tuntui siltä, että he huomasivat rahapulani. Onneksi oli minulla nostamatta palkkio kyhäyksistä, jotka olin viimeksi julkaissut aikakauslehdessä.
Mutta miten ponnistinkin, en kuitenkaan onnistunut saamaan tarvittavaa summaa. En voinut lainaankaan turvata, sillä Jumala on antanut minulle sellaisen luonnon, että olen valmis antamaan muille ainoat housuni, mutta en saa suutani auki, kun minun pitäisi hommata tuttaviltani viitonen.