Siihen olisi ollut helpompikin vastata; mutta nyt hän ei siihen kyennyt.
Miksi häneen sitten Antin kohtalo niin läheisesti koski?
Olihan heidän välinsä kerrassaan huono.
Kerran päivällisen jäljestä, kun he kaikin istuivat salissa, ivaili kauppias häntä jotenkin purevasti ennakkoluuloisuudesta ja naisen ajattelemiskyvystä, kun ei ymmärtänyt liittäytyä niin edulliseen yritykseen.
Hilma punastui ensin, mutta pian ollen entisellään vastasi:
— Jospa setä ei niin syvästi halveksisi naisen ajattelemiskykyä kuin tekee, niin kehottaisin vieläkin peräytymään siitä yrityksestä, sillä minussa ei herätä luottamusta kauppias Kaukosen luonnoton kohteliaisuus.
Kauppias polkasi jalkaa.
— Kuinka semmoista voit ajatellakaan? Hän on tunnettu rehelliseksi liikemieheksi, ja lisäksi hän on herännyt mies.
Hilma naurahti.
— Mitä?