— Hän ei luottanut yritykseen ja koetti siitä sinuakin varottaa, huokasi rouva.
Kauppiaan otsalle nousi pilvenhöyde, mutta poistui pian, ja hän jatkoi:
— Siitä hän ei kirjeessään hiisku sanaakaan.
— Hän on siihen liian hienotuntoinen.
— Niin tai näin, sitä hän ei vain tee. Mutta nyt hän tarjoaa pelastavan kätensä meille.
— Hän?
— Aivan niin. Hän ei tahdo muistaa, että olimme röyhkeitä ja tylyjä hänelle.
— Siinä hän tekee kauniisti.
— Antti ei ole saanut paikkaa, kun on sitä etsinyt; nyt tarjotaan hänelle se hakematta.
— Missä? tokasi Antti hämmästyneen iloisesti.