Poistui sanomatta edes hyvääyötä.
Mitä oli hänelle tapahtunut?
Kauheita aavistuksia lensi mieleen. Hulluudelta ne tosin tuntuivat, mutta siltikään niitä ei mielestä saanut syrjäytymään. Olisikohan sittenkin rakastunut Kaukoseen, jonka ennen oli pettäjänä luotaan poistanut?
Olisiko Kaukonen viekastelut ja hänen entisistä elämän tavoista uskoteltu muuttumisensa lumonnut hänet?
— Ei, ei! Se täytyy estää! Minä paljastan hänet semmoisena kuin hän on!
Töytäämällä töytäsi hän ulos.
Seisoi jo Hilman makuuhuoneen oven takana.
Siihen oli seisahtunut, siihen ikäänkuin kivettynyt.
Kuuli tukehtuvaa nyyhkytystä sisältä.
Ei rohjennut edemmä; kauan siinä seisoi.