Nyt hän vasta sai oikein selvän kuvan, millainen oikeastaan oli se arvoisa serkku, jota varten kaikki tämä mullistus oli tapahtunut.

Ja nyt vasta kuva olikin kaikkea muuta kuin miellyttävä: törkeä tekoinen, vino, ilkeä ja sietämättömän pikkumainen.

Mutta toiset odottivat häntä aivan toisellaisin tuntein; olipa isä vetänyt päälleen uudemman nutun — seikka, joka oli vallan tavatonta näin arkipäivänä.

— Onko kyökissäkin kaikki tarpeellisessa kunnossa? katsoi hän vielä päivällispöydässäkin tarpeelliseksi muistuttaa, vaikka hän muuten ei juuri sekautunut naisväen tehtäviin.

Kaikki sanottiin olevan tarpeellisessa kunnossa, ja siihen hän virkkoi tyytyväisenä:

— Hyvä!

— Isä, näen mä, odottaa arvokkaita vieraita, pisti Antti muka leikillisesti.

— Aivan niin, vastasi tämä. — Me saamme ehkä piankin kunnian ottaa vastaan serkkusi.

— Ja siksi on isä oikein juhlatuulella!

— Näetkös, se kannattaa! Hän on niitä sellaisia ihmisiä, että saisin hänet vaikka…