— Väsymystä sanotaan olevan kahta lajia, väsymistä työstä ja väsymistä levosta, jatkoi Hilma tarkoittavasti.
Antti punastui ja puri huultaan, mutta ei mitään vastannut.
Täytyi lähteä hänenkin.
Yhdessä äidin kanssa kävelivät, kumpikin lähes äänettöminä.
Mutta edellä menivät kauppias ja Hilma, ja vilkkaasti juttelivat keskenään.
VIII.
Neiti Heikkisellä oli tavattoman laajat ja monipuoliset tiedot, kuten pian tultiin huomaamaan, ja se tinkimättä tunnustettiin. Itse Antinkin se täytyi hiljaisuudessa myöntää, vaikka vastenmielistä se olikin. Sillä tämänpä tähden hän kävi yhä aremmaksi ja epävarmemmaksi itse.
Kauppias oli silmittömästi häneen ihastunut — siihen epäilemättä vaikuttivat keskustelut maanviljelyksestä ja karjanhoidosta sekä sittemmin kaupasta.
Taloudenhoidosta keskusteli rouva mielellään hänen kanssaan sekä varsinkin kasvien hoidosta, johon Hilmakin näytti hyvin ihastuneen. Mutta sittenkin oli hän epävarma tunteistaan häntä kohtaan. Toisen kerran ihaili rajattomasti, mutta toisen kerran taasen tuntui sopimattomalta hänen käytöksensä ja esiytymisensä.
Olipa Anttikin toisinaan sulautua hänen mehevän noreista liikkeistään ja hänen kasvojensa, varsinkin noiden isojen sinisilmien elävyydestä. Tuntui aina silloin, kuin jos hän olisi ollut kaunis, viehättäväkin.