Se merkitsi koulupojan kehitystä; silloin jo voidaan viettää loma-aikoja yksissä, voidaan ihastua vesimyömälän tyttöön ja korkeimmasti kehittyneenä ostaa silloin tällöin pullo marjaviiniä; jopa punssiakin, varsinkin nimi- ja syntymäpäivänä.
— Viidentenä vuonna tuhat markkaa — ja päälliseksi jäit vielä luokalle.
Isän ääni olikin muuttunut vakavammaksi ja vakavammaksi ja äiti loi poikaansa levottoman ja huolekkaan vaikka lempeän katseen, tämä itse tuijotti kankeasti lattiaan ja tunsi itsensä perin masentuneeksi.
— Ensimmäisenä vuonna kauppa-opistossa menetit kaksituhatta, toisena viisisataa enemmän ja nyt viimeisenä melkein saman summan.
Tuskastuttavaa oli siinä istua ja kuulla, ja yhäkin tuskastuttavammaksi kävi, kun isä käännähti vähän pöydästä ja raskaan karvaasti virkkoi:
— Siinä on kokonainen pääoma, jolla moni mies olisi voinut päästä hyvinkin pitkälle.
Poikansa tuskallisen tilan oli äidin hellästi vaaniva silmä huomannut ja hän nyt väliin virkkoi:
— Eihän Antin ole sopinut köyhemmästi elää kuin muidenkaan.
Se vähän helpotti. Jotain sellaista olisi hänenkin pitänyt sanoa ja sillä puollustautua, jos sen olisi sanoiksi saanut. Lapsen kiitollisen katseen hän heitti äitiin ja tunsi rakastavansa häntä niin äärettömästi, olisi kernaasti vaikka suudellut, kuten ennen pienenä poikana hänen helmassaan istuessa.
Isä istui kauan sanaakaan lausumatta.