— Se nyt on toinen asia.
Mutta hämilleen oli kauppias joutunut.
— Hän on myöskin nainen, ja mikä kerran on muille sopimatonta, on hänellekin, väitti rouva.
Kauppias ei puhunut mitään.
— Minua iljettää hänen käytöksensä, puuttui Anttikin puheesen.
— Sinua!
Omituinen oli ukon katse, kiukkuinen, pettynyt ja hämmästynyt yht'aikaa.
Hän poistui sen enemmittä puheitta.
Hän siis toisten harmiksi piti vielä veljensätytärtä suuressa arvossa.
Mutta huolimatta siitä luuli Antti ilokseen pian huomaavansa serkun itsensäkin tajuavan, mitä hänestä yleisesti ajateltiin. Ja vähäpuheisemmaksi kävi isäkin — se suloisena tunteena hänen sydämmessään hykersi.