Antti ei ollut enää katkera; olihan hän voittanut, ja nautti nyt voittonsa suloisia hedelmiä. Hän oli melkein virkeän iloinen.
— Niin, meillä ei suosita eikä tarvita semmoista kirjallisuutta, lisäsi vielä kauppias päättävästi Antin riemuksi.
X
Antti oli monta päivää voittonsa vaikutuksesta hyvällä, melkeinpä virkeällä tuulella. Ei välittänyt vähääkään Hilmasta, nauratti vain kun näki hänet alakuloisena käyskentelevän milloin missäkin.
Eikä hänkään näyttänyt Anttia huomaavan.
Mutta siitä ei Antti välittänyt.
Kamarissaan istuskeli hän kaiket päivät ja kirjoitteli nyt oikein tukulta kirjeitä tuttavilleen ja entisille tovereilleen.
Hän oli niin hyvällä tuulella, että oli pakko purkaa sydäntään.
Hän kertoi pääasiallisesti viimeisistä kohtauksista erään serkkunsa kanssa, jota suvaitsi kutsua — karhunpenikaksi.
Naurun hykähdys pääsi useinkin kirjoittaessa.