Mutta sitten muuttui rouvan ääni totiseksi.
— Sanoi sinun olevan henkisesti kuolemaisillasi. Antti puri huultaan.
— Mutta vaikeahan minun on sitä uskoa, jatkoi rouva.
Pidätetty huokaus tunkihen kumminkin rinnasta.
XII.
Päivällisen jälkeen olivat he kaikki salissa kahvea juomassa.
Kauppias istui jäykästi nojaten lujatekoisen tuolin selkämykseen ja puhalteli haalahtavia savupilviä pitkävartisesta piipustaan.
Hän oli huolettoman näköinen nyt, semmoinen juuri kuin tavallisesti ihmiset silloin, kuin jo esiytymisellään tahtovat oikein vasiten näyttää toisille, etteivät puutu eivätkä sekaudu mihinkään, turhaa on koettaakin.
Antti oli levoton.
Synkkänä istui Hilma ja ajattelevana sohvalla rouvan vieressä, joka yksin oli vähän pirteämmällä tuulella.