— Siis ei sinusta kaikki ole yhdentekevää, jatkoi hän samaan tapaan.
Hän hillitsi kumminkin hevosen ja puhui vakavasti:
— Sinä tiedät, että ihmiselämä, samoin kuin koko luonnonkin elämä, on kehityslain alaista. Ei ole mitään päämäärää, minkä saavutettua voitaisiin siihen seisahtua, on joko uutta etsiminen tai saavutetusta taantuminen.
Hän loi terävän silmäyksen Anttiin. Levottomasti painoi tämä heti katseensa alas.
— Mutta taantuminen on luonnotonta ja tyhjyyteen käymistä.
— Päämäärän saavuttaminen on elähdyttävintä, sillä silloin aukeaa aina uudet, täydellisemmät ja jalommat päämäärät pyrjittäviksi ja saavutettaviksi.
Hänen äänensä oli varmaa ja painokasta.
— Olen jo monasti sinulle sanonut, mutta sanon sen vieläkin, että sinun on välttämättömästi ryhdyttävä työhön.
— Mitähän täällä sitten teki? virkahti Antti hajamielisen veltosti.
Hilma katsoi häneen lujasti.