— Mitäkö tekisi? Ensinnäkin voit ruveta opettelemaan isääsi auttamalla, ja se on velvollisuutesikin.
— Meillä ovat niin pienet konttooritoimet, ettei niihin minun apuani tarvita.
— Tee muuta! Myö tavaraa puodissa! Antti naurahti väkinäisesti.
— Mitä? Alhaistako.
— Luuleeko serkku kauppaopistossa sitten tiskipoikia valmistettavan?
Lujasti katsoi häneen Hilma.
— Vai niin, serkku! sanoi hän pitkäveteisesti. — Etkö ole koskaan kuullut, että työ miehen kunnia? Serkku, sinä olet lievimmin sanottuna pöyhkeilevä tyhjäntoimittaja.
Antti puri huultaan.
— Uskotko, sanoi hän osottaen suota kaivavaa työmiestä — että tuo mies, vaikka toimeentulonsa saattaa olla kovinkin ahdasta, on kymmenesti onnellisempi sinua, sillä hän tietää täyttävänsä velvollisuutensa ja luonnon määräämän lain.
— Serkku näkyykin ihailevan suonkaivajia enemmän kuin muita ihmisiä, sanoi Antti pistelijäästi mutta veltosti.