— Kaikkia työtelijäitä ihmisiä ihailen samoin. Työttömiä täytyy surkutella. Työttömyydestä juontuu sinunkin sielusi tyhjyys, siitä veltostunut maailman katsantosi.
Kun olivat palanneet kotipihaan ja Hilma ruvennut hevosta valjaista riisumaan, virkkoi Antti:
— Sallitko auttaa?
— Tee hyvin.
Antti joutui hämilleen, sillä Hilma lähti suoraan sisälle ja veitikkamainen hymy väikkyi hänen huulillaan.
Mutta Anttia sentään nauratti pulansa.
Ensi kertaa hän riisui hevosta valjaista, ja tuskin sittenkun pahaisena poikasena oli tallinovesta jalkansa sisään astunut.
Kevyesti virkkoi Hilma Antin sisälle vihdoin tultua:
— Hyvä! Kiitos, serkku! Sinusta saattaisi tulla hyväkin hevosmies.