Hän oli kerrassaan hurmaantunut katsellessaan häntä.
Nuori Kaukonen koetti keskustella hänen kanssaan, mutta huonolla menestyksellä — molemmin puolinkin huonolla.
Sillä hän itse oli väsynyt ja veltto.
Kauppias Kaukonen keskusteli nyt Hilman kanssa.
— Mikä minua suuresti ihmetyttää, se olette te, neiti.
— Kuinka niin?
Hilma istui jäykkänä seurassa, melkein vastenmieliset eleet kasvoilla.
— Minua kummastuttaa se, että nainen, vielä niin nuori kuin te, voi hoitaa niin hyvin liikettä. Neiti on erittäin kuulu kauppamaailmassa, kaikki puhumme teistä mitä suurimmalla kunnioituksella; sanalla sanoen te kelpaatte monelle harmaapäiselle porvarille esikuvaksi.
— Vai niin paljon, vastasi Hilma kylmäkiskoisen kuivasti. — Mutta, suokaa anteeksi, se ei minua suurestikaan huvita.
Hämmästyneen katseen loi Kaukonen häneen.