Raskas alakuloisuus valtasi Hilman, hän ei jaksanut enää mitään enempi lisätä äskeiseen keskusteluun, vaikka Sulo nyt koettikin sitä jatkaa.
XIX.
Kauppiaat keskustelivat aluksi rouvan ja nuorten herrain läsnä ollessa jonkunlaisesta suuremmasta puu-, terva- ja viljakaupasta, johon yhdistyisivät kaikki paikkakunnan liikemiehet ja yrityksen johtajaksi tulisi itse Kaukonen, joka tuuman alkuunpanijakin oli. Hän selvitti sen juurin jaksoin, kuinka suuri voitto siitä tulisi, kuinka muutenkin siitä olisi kaikenpuolinen hyöty sekä osakkaille että maakunnalle. Itse sanoi semmoista jo kauan aikoneensa omin päinsä puuhata, mutta sitten oli huomannut yritykselle eduksi, että sen osakkaita löytyy kaikkialla toiminnan perään katsojina, ja vielä sanoi tahtovansa päästää kaikki seudun liikemiehet osakkaiksi tuottelijaaseen yritykseen, joka tavallansa tunkeutuu maakauppiasten liikepiiriin.
Ja yrityksen tuottelijaisuuden tekisi vielä kaksinkertaiseksi oman laivan sille hankkiminen, joka oman maan tuotteita kuljettaisi ulkomaille ja päinvastoin. Se kumminkin saisi jäädä tuonnemmaksi samoin kuin useampien sahalaitosten laittaminen.
Hän esitteli sen niin selvästi ja todellisiin näkökohtiin perustuvana, ettei ollut epäilemistäkään yrityksen onnistumisesta.
Kauppias Heikkinen tutki kysymystä tyysti kaikilta tahoilta, kuten sanoi, ja lopuksi virkkoi:
— Sen mitä ymmärrän, on yritys edullinen.
Kaukonen ilmoitti vielä huokeat yritykseen osalliseksi pääsemisen ehdot.
Tarvitsi vain osakasten sitoutua takaamaan häntä, jolleivät tahdo käteisiä rahoja panna liikkeesen; muuten se oli yhdentekevää.
Ja tämän suuren yrityksen tähden täytyi hänen saada Antti liikkeeseensä, joka näin ollen tarvitsi kykenevää ja luotettavaa miestä.