Mutta Jopin koko luonto kääntyy nyt naapurin ukkoa vastaan. Hän pui nyrkkiään ukon edessä, räyhää ja sättii häntä minkä enimmin ennättää, niin että kaikki kummeksivat, kuinka ukko voi tyynenä kuunnella sitä. Ja toimitusmiehetkin jo huutavat pöydän takaa: "ole siivolla siellä!"
Vaan Joppi ei voi luontoaan hillitä.
— Nyljette minut puhtaaksi — lahjoitatte taloni tuollaiselle äijän rähjälle — sillä on kyllä tilaa kuukkia omilla tunkioillaan — eikä sillä ole millä maksaa, ja Nuurperi tahtoo rahat heti! — Onko sulla millä maksat, vaikka huutaa rääkyt — vai ottaisitko nyt minulta talon, kun et ole omaasi voinut kuntoon panna — toisit repaleisen joukkosi tänne minun hienoihin huoneisiini —
— Ole siivolla nyt, ett'ei tästä koidu vielä tätäkin pahempia asioita, kuuluu joukosta.
— Kyllä sinä olet tästä talosta jo osasi päältä ottanut, anna nyt minun koettaa, löytäisinkö vielä jotain minä sieltä korvista, kantojen alta, sanoo lopulta vakavana naapuri.
— Se on hullu, ja te lyötte sille talon. Luuletko minun rahoja korpeen piilotelleen — —
— Eipä ole takeita mitä olet siellä metsiä ajellessasi hassutellut, sanoo ukko vähän naurahtaen, kun huomaa, ett'ei Joppi ole hänen sanojaan käsittänyt.
Toiset kyllä ymmärtävät, mitä sellaisesta avaamattomasta talosta maksetaan, ja naurahtelevat hekin Jopin tuumille.
Mutta Joppi räyhää yhä.
— Sillä ei ole millä maksaa — minä vaadin uuden kuulutuksen, ja uuden huudon. Te ette saa pettää minua, kun taloni on kerran teidän haltuunne uskottu.