Syyskauden oli pitäjällä käynyt Helsingin herroja jahdissa. Olivat aina tulleet lau'antai-iltana junassa koirineen ja eväineen ja pitäneet taloissa hauskaa elämää, niinkuin herroille ja jahtimiehille sopii.
Ensin oli mellastettu lähempänä rautatietä olevissa metsissä, mutta kun ei mielestään saatu niissä tarpeeksi riistaa, ja kun oli kuultu, että syrjäpitäjällä vasta oikein jäniksiä vilisi, niin alettiin painua etemmäksi asemilta.
Sattuipa sitten kerran, että tuli heitä roikka Jopinkin luo yöksi.
Kolmella hevosella he tulivat ja talonväki juoksi ulos joka sorkka.
Mikä komea näky siinä oli!
Hienoja vaatteita, vihreäreunaisia takkia, sulitettuja hattuja, siroja verkoitettuja jahtilaukkuja, kiiltäviä torvia, kirkkaita pyssyjä, ja miehillä uljas ryhti! Siihen vielä reuhtovat, ulvovat koirat, joita tuskin jaksoi kahleista hillitä, kun ne rattailta alas otettuina alkoivat turpa maassa kiskoa taluttajaansa pitkin pihaa.
Sauna piti olla herroille ensiksi ja piiat pesemässä — vaikka kovin ujostellen ja kömpelösti he sen tekivät. Mutta siinä ei auttanut, kun herrat tahtoivat maasaunaa ja Joppi komenti.
— Kuinka herrat voisivat itse itseään kylvettää, oli hän sanonut.
Herrat saivat haltuunsa asuintuvan vastassa olevan salihuoneen, toisella puolella porstuan, ja siellä otettiin kylvettyä totivehkeet esille. — Laulettiin, reuhattiin ja lyötiin korttiakin.
Konjakista ei ollut puutetta, sillä kuului yhdellä herroista olleen itsellään konjakkipuoti. Niin ainakin kehäsi miehille tuvassa Joppi, kun hän salin puolelta juoksi sinne jollekin asialle.