Hän olikin koko illan kuin haltioissaan sellaisesta lystistä ja siitä kunniasta, mikä oli hänen taloansa kohdannut. Renkien ja piikain piti olla varpaillaan, valmiina tarvittaissa.
Yhden piti aina seistä salin ovipielessä kuin sähkökellon napin, että kun siihen painettiin, niin jo tuli lentämällä kuumaa vettä ja mitä milloinkin tarvittiin. Ja toiset syytivät tuvassa puita hellauuniin kuin masinaan.
Joppi teki parastaan juonnissa ja laulun loilotuksessa, mutta erittäinkin neljän kuninkaan lakikirjan selvityksessä. Ja kun vieraat häntä kehuen ihmettelivät, että maallakin voi löytyä niin hauskoja miehiä, kohosi hän omissa silmissään koko harppauksen lähemmäksi herroja, ylemmäksi kyntömiehiä, mokomia vihelijäisiä maanmöyrijoitä, niinkuin monet isännät olivat.
Ja että sellaiset vieraat pääkaupungista olivat tulleet heille yöksi ja pyytämällä pyytäneet häntä joukkoonsa totia juomaan, se jo näytti, että hän herrasta mahtoi käydä.
Ei ne joka talossa olisi isäntää seuraansa pyytäneet, vielä vähemmin kehuneet hauskaksi mieheksi, ei sellaisia kuin esimerkiksi naapurin ukkoa, jolla aina on nahkaväärä hampaissa ja sylki valuu pitkin suupieltä. Eikä ketään tässäkään kylässä.
Ja kun Joppi töyttäsi tupaan viemään kahvikupilla konjakkia rengeille, jotka siellä koiria vaalivat, löi hän yhteen kämmeniään ja hihkasi, että ne ne vasta herroja ovat — ovat jumaliste ne herroja, jotka meille jahtiin tulevat. Ja kas niitä koiria! Tse, tse "rolhvi", kas kuinka silmät leiskaa. Onhan näillä pitäjänkin herra-pahoilla koiria, vaan mitä ne on — rakkia!
Koska isännän tietysti piti tuntea seudut ja kylän maat niin pyydettiin häntä aamulla mukaan metsälle, ja vielä iltamyöhällä täytyi Jussi rengin ajaa paasata peninkulman matka hakemaan jahtivoudilta lainaksi pyssyä ja muita jahtikojeita, sillä Jopilla ei itsellään sellaisia ollut. Olisihan tainnut lähempääkin jonkun pahaisen saada, mutta eihän niiltä viitsinyt panna hakemaan, eikä niillä kaikenmoisilla ilennyt herrain joukkoon lähteä.
Aamulla, kohmeloa paranneltua, lähti joukkue liikkeelle. Jussi otettiin mukaan myös kantamaan jäniksiä ja eväitä.
Jo portailla joku innokkain töräytti torvea. Se sai talonväen tuvassa ikkunaan, ja Jopin äitikin, eläkemuori, pyyhkäisi kamarissaan pihan laidassa pienen akkunansa ruutua kurkistaen siitä ulos.
Alas pihalta läksivät jahtimiehet, navetan päitse peltokujalle, ja siitä piti tehtämän ensimmäinen ryntäys pellon vastassa olevaan mäkeen. Sieltä se oli napattava aamujänis. Se oli jo niinkuin pussissa, päättelivät herrat.