Jussi kohotti varotellen päätänsä kiven takaa.
— Vieläkö herrat ampuu? kysyi hän.
— Hulluko se on tuo mies, ärähti herroista muuan.
— Tässähän sulaa omaan hikeensä, tuo laukku tänne!
Se oli lihava, pullea herrasmies, sama jolla kuului konjakkipuoti olevan.
— Senkin kollo, sättivät toisetkin Jussia. Luuletko sinä meikäläisten jahtimiesten ihmisiä ampuvan, että kivien taakse lymyyt? Me emme pitelekään pyssyä ensi kertaa.
— Siitäpä juuri, tuumi Jussi. Tuleehan vahinko viisaallekin. Vaikka en tuota juuri pelännytkään sentään.
Avattiin taas taskumatit, kauniit, nahalla päällystetyt.
— Kyllä siinä jäniksessä mahtoi istua itse paha. Minulla on omia lataamiani patruunia ja niillä pitäisi kaatua, arveli se lihava herra.
— Vaan pommasithan viime sunnuntainakin Espoossa, sanoi toinen joukosta.