Tuskin oli ladon uusi, valkea seinä tullut näkyviin, kun jo yhden herroista teki mieli koettaa pyssyään pilkkaan.
Pilkka asetettiin ja hän ampui.
Eikä aikaakaan, niin jo oli seinä pilkkoja täynnä ja koeampuminen täydessä käynnissä. Ja kun siitä seinästä ei enään saanut tolkkua miten taajaan tai hajalle kunkin pyssy löi, niin muutettiin toiseen.
Ja niin kierrettiin latoa ampuen, ja ryypättiin välillä.
Jussi oli järjestänyt laukkunsa oikeaksi kenttäravintolaksi ja muutti sitä joukon muassa toiselta pellonpientarelta toiselle.
Joppi latasi ja ampui hänkin minkä ennätti ja näytti kuinka leirillä komennon mukaan ammuttiin. Vaan kiireessä ja innoissaan hän oli kaatanut molemmat ruutimitat samaan piippuun ja ajanut pelkkiä haulia toiseen.
— Kas näin, herrat, huusi hän. Katsokaa nyt!
— Kyllä me näemme, mutta setä Söderlund ottaa ensin pienen "jeevelin" —
— Kas näin, kun oltiin ampuma-asennossa ja kapteeni komensi plii — —
Laukaus kävi kyllä täsmälleen komennon mukaan, mutta samassa silmänräpäyksessä makasi Joppi selällään maassa, katkennut pyssyntukki kädessä.