— Jaa, kolme ja puoli tuhatta saat kahdeksantuumaisiin saakka enkelska mitalla, se on kuin nakutettu. Tuoss' on käsi, joka ei vapise!
Joppi epäili silmänräpäyksen, vaan kun muisti, ett'ei Jussilallekaan oltu tarjottu neljää täyteen, oli hän jo iskemäisillään kättä.
— Mitä meinaat? kysyi Oskari, kun toinen vitkasteli.
— Etköhän lisää sataa?
— Oli menneeksi tutulle miehelle, — ja kättä lyötiin päälle.
Ja kun oltiin jo puoli tiessä kirkolle, niin ei muuta kuin ajaa hurautettiin että poro lensi, hyvällä tuulella, kievariin kontrahtia teettämään ja saamaan harjakaisia, jotka olivat yhtä tärkeitä asioita kumpikin.
Nuurperi haettiin kontrahdin tekijäksi.
Joppi sai kaksisataa markkaa käsirahaa, ja puolet hinnasta piti hänen saaman heti kun kontrahti Hämeenlinnassa, missä puulaakin kasööri asui, allekirjoitettiin, ja toisen puolen keväällä, kun tukit oli kaadettu. Raja piti vierasmiesten kanssa käytämän.
Harjakaisia otettiin lujasti ja varustettiin vielä rattaillekin, ett'ei taas tarvitsisi Jussia yöllä juoksuttaa.
— Kyllä se nyt petti Joppi pahaa, kuiskasi kauppias kievarin isännälle, kun kontrahti oli tehty — mutta aina ne pettää, eikä niiden pirujen kanssa voi kilpailla, kun siltäkin kulmalta on ajo rautatielle niin pitkä ja rautatiellä rahti kallis.