— Mitä hupsit, mitä sillä tarkoitat? kysäsi Iita, ikäänkuin ei olisi ollenkaan asiaa ymmärtänyt.
— Tarkoitan vaan sitä, minkä itse hyvin tiedät, että Joppi on alkanut tuntua sinusta paremmalta kuin ennen Jussi. Tunnustapa suoraan, että etkö maannut sitäkin yötä Jopin kamarissa, kun perkiöltä heinästä tultiin —
— Sinäkö minua ripittämään — ja jos olisin sen tehnytkin, niin liikuttaako se sinua?
— Liikuttaako tahi ei, se on yhdentekevätä nyt enään, mutta elä sentään luule, että tämän talon polkuja emäntänä kävelet. — Kirkon sinä tervaat vielä sen kanssa ja siihen se kuherrus loppuu —
— Hoo poika, vaikkapa niinkin! Teenpähän sen silloin edes isännän kanssa, enkä tuollaisen pennittömän renki nahjuksen, sanoi Iita, istuen ylpeästi jakkaralle hellan eteen, kahvimylly polvien välissä.
Jussin suupielissä kävi vavahtava liike, hän karkasi vimmattuna ylös ja paiskasi piippunsa pirstaleiksi lattiaan.
— Sinä tuhatta tulimmainen — sinä helvetin huora — sinä — minä teen sinusta makkarusta.
Iita juoksi kauheasti kiraisten ovea kohti, pudottaen myllyn helmastaan.
Toinen piika tuli samassa juosten sisään.
— Ne tulevat jo, soittavat jo kujassa käsipeliä — huusi hän ovessa ja töyttäsi Iitaan.