— Kolista roskat sisästä, jos siellä mitään on, ja pane punikin kaulaan mokoma —
— Äläppä, poika! Ehta amerikalainen, kymmenellä kivellä —
— Mutta vaihdetaan —
— Ei vaihdeta. Tämä mies huippaa aina.
— Ann' tulla, jos tohdit, hei!
Pihalta alkoi kuulua laulu, kova, niin kova kuin kahden humalaisen miehen kurkusta pääsee, ja sanat kuuluivat selvästi tupaan miesten noustessa koluten portaita ylös:
— Nämä ne pojat punakoita, kuin Porista parhaat herrat — — hei — äh! — Vieläkö sinne mahtuu tyttöjen tupaan pieni poika-pari? Avatkaa, tääll' on paraat vieraat vielä oven takana. — Kun sokeria löimme rommin sekaan useammat kerrat —
Tuvassa olijoista joku kielsi, toiset taas käskivät avaamaan ovea, kosk'ei miespahat näy pimeässä löytävän säppiä.
— Otetaanko joukkoon, vai tehdäänkö kiusaa? kysäsi joku talon tytöiltä. — Ne on niitä puulaakin miehiä, Tukki-Oskarin joukkoa, kuuluu.
— Annetaan tulla, eihän niitä pelätäkään, sanoivat pojat.