— Portti auki — kuului ärjyvä huuto oven takaa.
Kaikki tunsivat isännän äänen.
Iita juoksi ensimmäisenä esiin ja työnsi oven auki.
— Herra Jeesus — parkasi hän ja peräytyi, sillä vastassa oli vaahtosuu, korskuva hevonen, joka hyppi pystyyn ja oli lyödä häntä kavioillaan.
Useoita miehistä työnsihe ovelle ottamaan selkoa asiasta ja rohkeimpia kävi kiinni hevosen suitsiin, joka huomattiin Jopin omaksi orhiiksi, Pekaksi. Rillain kopassa, josta takapyörät olivat särkyneet portaille, istui Joppi huutaen ja huitoen piiskalla, niin että siitä sai hevonen ja joka mies, joka yritti lähelle.
Hän oli kuuro kaikelle puheelle.
— Jopilla on rillat ja ori — ja Joppi ajaa perälle saakka — herroiksi vaan, hihkui hän ja sai, miesten ponnistuksista huolimatta, hevosen tupaan, mutta siihen loppui tie, sillä etupyörät kävivät tuvan ovipieliin kiinni, vaikka ne leveästä, kaksipuolisesta porstuan ovesta olivat tulleet lävitse.
Tämä Jopin herroiksi kotiin tulo kuului muorinkin kamariin niin hyvästi, että sieltä läksi ulos muori ja hänen perässään Jussi, joka vanhalta emännältä oli koetellut viekoitella rahaa lainaksi, kumminkaan onnistumatta.
Muori oli arvannut asian heti ja itkusilmissä hän nyt riensi tupaa kohden.
Portaitten pielessä makasi mies, särkynyt kärrynpyörä vieressä. Vaikka jo oli jotensakin pimeä, tunsi Jussi sen heti Tukki-Oskariksi, ja jäi häntä siihen pimeinpäin tunnustelemaan ja nostelemaan, mutta muori nousi siunaten ja itkien eteiseen, jossa oli ääntä ja pauhua kuin sotakentällä. Kuka koetti hillitä hevosta, kuka Joppia, vaan hevosta ei saatu aseista, kun Joppi yhtenään huitoi piiskalla, eikä tainneet miehet oikein paraansa päästä yrittääkään. Sillä joukossa oli sellaisiakin velikultia, joita tämä näytelmä taisi huvittaa, vaikka tytöt tuvassa parkuivat ja rukoilivat herran nimessä toimittamaan hevosta pois.