— Etkö sinä tiedä mikä katari on? Mutta mitä te tiedätte, te. Se on se, kun ei saa mitään huonoa nautituksi, ei syödyksi eikä ryypätyksi, eikä aina hyvääkään säälleen. Oksennuttaa vaan. Nuurperiakin kuottaa joka aamu, että on sisälmykset särkyä, ja sillähän sen täytyy Loviisaan lähteä. Kuulutaan siellä tehtävän terveeksi. Tahtoi hän sinne minuakin, kun se närästys on alkanut vaivata, vaan en minä vielä, eikä tästä talon toimilta niin vaan pääsisikään. — Jaa helkkarissa, anna maistaa toistenkin miesten.
Jussi, joka oli syventynyt tarkastelemaan lappua pullon kyljessä, ojensi sen toisille.
Eerikki ei ryypännyt. Hän oli kärtyisän näköinen ja sanoi väkeväin vaan raukaisevan näin helteisenä päivänä, ja varsinkin ruuan päälle.
— Niittoa tässä pitäisi riennättää, kyllä tämä jo murkina tunniksi riittäisi, tuumi hän. — Olisit pysynyt pulloinesi kotona.
— Elä neuvo minua, Eerikki. Elä neuvo viisaampaasi, joskin olen nuorempi. Sitäkö vietävää siellä kotona yksin.
— Olisit ottanut vikatteen tahi haravan mukaasi edes tuon pullon asemasta. Kyllä täällä on seuraa.
— No, no vaari, vastasi Joppi mahtavana. — Jollei elätä talo yhtä miestä työtönnä, niin jääköön hiiteen sitte koko talon pito.
— Jospa elättäisikin yhden siivolla menolla, mutta tällä tavalla tulee meitä nytkin viisi, jos tässä koko päivä sinun kanssasi suuta soitetaan. Elä luule Joppi, että sinulle vahinkoa tarkoitan tällä puheella, mutta suoraan sanoen, minä olen sinua katsellut jo pahaisna poikana, ja —
— Elä luule lukkari, että pappi virren alkaa, vai olen minä "sinä" sinun suussasi, rähjä —
— Mutta minä rohkenen sinulle puhua suuni puhtaaksi, jatkoi Eerikki urheasti — ja sanon, ett'en rehellisenä miehenä julkea sinulta vajaasta päivästä ottaa täyttä palkkaa, kun sinä itse et etuasi tajua. Tehköön sen kuka tahansa muu, mutta Eerikki ei tee sitä.